maanantai 29. kesäkuuta 2009
Helteestä huolimatta
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Vierivä kivi ei sammaloidu
pohdintaa aikuisopiskelusta ja unelmien toteuttamisesta
-
Nykyään harvat ihmiset ovat samassa työpaikassa ja tekevät samoja työtehtäviä eläkeikään asti. Uravalintoja tehdään useita kertaa elämässä ja ammatti voi muotoutua useiden vaiheiden ja muutosten kautta. Harrastuksesta voi tulla ammatti tai ammatista harrastus. Joillekin taas tärkeää on ammatillinen kehittyminen ja ammattitaidon syventäminen.
Unelman seuraaminen ei mennyt hukkaan, vaikkei elämäni totaalisesti muuttuisikaan. Vaikka en päivääkään tekisi kädentaitojen ohjaajan työtä, olen silti seurannut unelmaani ja toteuttanut oppimisen tarpeeni.
Aloitin kädentaitojen ja ohjauksen opinnot Kankaanpään Opistossa elokuussa 2008. Opinnot olivat suunniteltuja aikuisopiskelijoille, joten pelkoa siitä, että olisi ryhmän iäkkäin (lue äitihahmo) ei ollut. Olen menneen talven aikana saanut tehdä kuvantekijän mielikuvitusta ruokkivia asioita, olen saanut uusia materiaaleja kuvantekoon. Enää ei ole kädessäni vain paperia ja sivellin, nyt on myös savi, lasi, metalli, puu, kangas, langat ja tietokoneen kuvankäsittelyohjelmat muutamia mainitakseni. Ja tietäisittepä mihin kaikkeen pystyn liimapistoolin, neulan ja rautalangan kanssa.
Olen myös pohdiskellut paljon taiteen ja käsityön välistä eroa, kaikkihan on kuitenkin käsillä tekemistä loppujen lopuksi. Kaikilla on kyky tehdä taidetta käsillään – ja kun sen löytää, se koskettaa ja virkistää jotain syvintä meissä. Tärkein tehtävä käsillä tekemisellä on kuitenkin olla merkityksellistä meille itsellemme. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on käsillä tekemisen ilo itsellesi; jos nautit tekemisestä ja se tyydyttää sinua, kaikki on kohdallaan. Sisäinen kritiikkisi, joka kuiskii korvaasi, että et osaa tehdä tai se ei ole riittävän hyvää, ei ole perustelu jättää tekemättä niitä maalauksia, piirustuksia, askarteluja ja käsitöitä joita haluat tehdä.
Opiskeluni päättyivät toukokuun viimeisenä päivänä ja paluu arkeen on nyt edessä. On yritettävä mahduttaa itsensä hankolaisperheeni arkeen, vallattava sänkypaikka takaisin koiralta. Eväitä matkalle on tullut paljon, kaikkea en ole vielä edes purkanut.
Viestini aikuisopiskelusta haaveileville: se on kuin benji-hyppy, mutta jälkeenpäin tuntuu mahtavalta.
Tuoksuja
Uudestisyntymisiä
torstai 4. kesäkuuta 2009
VALMIS
Vasta nyt alkaa olla aikaa purkaa kuvasatoa. Pää on tosin vieläkin myllerryksessä.Todistus on kädessä ja suvivirret veisattu.Sussua lainatakseni "VALMIS". Vähän täytyy kyllä miettiä, että mihin. Kuvia purkaessani vasta tajusin kuinka paljon on vuoden aikana tuotteita tehty. Koskaan ei voinut tehdä vain yhtä, vaan piti tehdä niin paljon kuin mahdollisesti ehtii. Tosin kevättä kohden vauhti jo vähän hiipui.
Tämä tavarapaljous ei edes anna oikeaa kuvaa tekemistäni. Näkisittepä muiden tuotteet. Jokaisella vieläpä todella omannäköinen tyylinsä, jonka oppii kyllä näkemään.Koska lupaa ei ole, en voi tässä niitä teille esitellä. Mutta kyllä oli tuottoisa askarruttajaryhmä.
Jos tekee kirjantuet, täytyy tehdä myös kirjat.
Valmiit istuinalustat fanttilangasta
Tytöt laittoivat tosi kauniin alttarin näyttelyyn. Pikasson liinat pohjalla ja minun seimihahmoja ja nykyikoni sen koristeena.