tiistai 9. marraskuuta 2010

Ja aina vaan kortteja/ I have to....make more cards

It  seems I can't let go making cards of all kinds, here's again few more.This time I painted with aquarelles and altered with marker pen.

Tuo korttien tekeminen on jäänyt nyt päälle, täytyy tehdä, täytyy tehdä....tällä kertaa maalattuja ja tussilla tuunattuja eli eivät ole enää akvarelleja vaan sekatekniikkaa...

There's odd things in my garden.Nämä oudot tyypit hyppivät puutarhassani....


En oikein osaa maalata kukkia mallin mukaan, mutta kun saan tempoa kuvia omasta päästäni, niin tälläisia tulee.


Lappland is  inspiring me. Innoitus tuli lappilaisista noitarummuista

Lisää näitä outoja tyyppejä ja lappilainen noitarumpu.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lisää kortteja / More Cards

 
Ystävä rinnallani en tunne olevani yksin.
Täytyy ehtiä mitä vain, mutta myös iloitsemaan siitä mitä ehtii. Lainaus on Paavilaisen Maijan kirjasta Ikinainen



Ilolla ei ole yläikärajaa

Vaikeudet ovat kuin elämän sitruunoita, joista om puristettava niihin kätketty voima irti. -Kirsi Kunnas-

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Uusia kortteja / My new cards

Tiedän, että viime kirjoittelusta on kulunut törkeän paljon aikaa.... eikä se, että kamerani on hukassa, yhtään paranna asiaa. Mutta korttejani voin ainakin skannata (skanneri on vaikeampi hukata kuin kamera).Olen käyttänyt kortteihin valmiita korttipohjia, Stamp Campin Mona Lisa leimasinta, pastellikyniä ja Pro Marker ja Sakura tusseja, kaikki liimattu paperi on aikausilehdistä leikattua, kuten osa kuvistakin.

Elämä on kova urakka ja ensimmäiset 100 vuotta vaikeimmat.
It's been awful long time since I blogged last time, sorry. I'm also missing my camera, but cards can be scanned, so here's my newest cards
She wanted to be a cataloque girl

Kun olet aivan yksin kuuletko enkelin saapuvan huoneeseesi...Anna-mari Kinnusen kirjasta "Toivon enkeleitä elämääsi"

Jos on pakko ehtiä kaikkeen, on paras pysähtyä.... Maija Paavilaisen kirjasta "Ikinainen"

Det att man inte får vad man vill kan nån gång vara en verlig lyckträff  -Dalai Lama_

Aika ja huolet kesyttävät nuoren edistyksellisen miehen, mutta mikään maallinen voima ei kahlitse edistyksellistä vanhaa miestä



Litet för mycket är lagom för mig - Jean Cocteau-
-


Pidä tänään kädestäni kiinni tiukasti. Ole tämän päivän matkan varaenkeli.....Anna Mari Kaskinen " Toivon enkeleitä elämääsi"

Mitä hyötyä on siitä, että on jotain mitä odottaa , jos ei enää muista mitä se on....

Pojat ovat poikia ja niin ovat monet keski-ikäiset miehetkin....

Vanhetessa vaatemakusi muuttuu kokosi eikä vaatemakusi mukaan....

Ikä on korvien välissä. Sillä ei ole väliä ellet itse välitä....-Jack Benny-

Naiset ovat lumoavimmillaan 35 ja 40 , kun he ovat oppineet oman tahtinsa. Kos ka harvat naiset koskaan vanhenevat yli 40:n lumo jatkuu loputtomiin - Christian Dior-

kun naiset ovat täyttäneet 30 he unohtavat ikänsä, ja kun he täyttävät 40, he unohtavat koskaan muistaneensa sen...-Ninon de Lenclos-


Kvinnan vet att manner är  kär i henne innan manner ens anar det. - Marilyn Monroe-

Feet, why do I need you when I have wings to fly - Frida Kahlo-

perjantai 3. syyskuuta 2010

Rannekoru /Bracelet

Sain anteliaalta ystävältäni ison kasan keraamisia korvakoru/riipus laattoja. Pelkästään korvakoruina olisin joutunut käyttämään melkein koko kuukauden joka päivä erilaisia , joten ratkaisin asian tekemällä myös rannekorun ja kaulariipuksen. Rannekorun ketju on jostain vanhasta korusta purettu ketju, helmet ovat meripihkaa ja ne on kiinnitetty kuparisilla korupiikeillä ketjuun. Tosin huomasin jo nyt , että tuo kupari on jonkin verran heiveröisempää kuin muut käyttämäni korupiikit.(Katkeavat liian helposti) Lukko on kuparinen salpalukko.
My newest bracelet, made of small ceramic tiles and amber pearls.The lock is a copper crossbar lock.

 
Kaulakoruun käytin aikaisemmin lapsien tuliaisiksi tuomia lappilaisia poronsarvikoruja ja löysipä sinne tiensä pieni keraaminen lintukin. Osat on kaikki solmittu yhteen nahkanauhan pätkillä .

This necklace is made of same kind of ceramic tiles and souvenirs from Lappland (reindeers horn pieces etc..) Evething is tied on together with leather ribbon .
 
Tiistaina minua ilahdutti HBL:n etusivun juttu Hangon asuntomarkkinoiden vilkastumisesta. Iloinen asia paikallisille kiinteistövälittäjille ja iloinen asia minulle, sillä kuvassa hymyilevä ystäväni kantaa kaulassa minun tekemääni musta-valkoista nappikäätyä, joten jeeee, vakkei nimeäni mainitakkaan.
On Tuesday my friend was in the front page of Huvudstadsbladet newspaper and in her neck - button necklace made by me!

lauantai 21. elokuuta 2010

Irrottelua / Relaxing and painting

I  left buttons and pearls aside and started indulging myself with colours. These are made with watercolours and Pro Makers.

 Tässä muutama otos irrottelusta. Olen nyt jättänyt napit ja helmet hetkeksi ja kaivanut esiin vesivärit ja tussit. Herkuttelua väreillä, joista en koskaan tule liian kylläiseksi.


 
There are odd things in my garden.
 
Kateudesta vihreänä


Noitaaädit kertovat satujaan. Toisaalta: älkää ruvetko pussaamaan niitä sammakoita etteivät vaan kuole sukupuuttoon. (Jossain löytyy varmaan joku sammakoidensuojelijakin)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kolme kassia/three small bags

 
Näissä kasseissa on samat kaavat - Tone Finnangerin Tilda kirjasta tuttu. Tuunaten sain kaikista oman näköisiä. Tämä ensimmäinen on vanhasta pöytäliinasta , vuoren ja päälikankaan välissä on kovikekangasta, painonappikiinnitys.

These bags are made with same model. The model is from Tone Finnangers Tilda book. The first one is made from an old tablecloth.

  
Tähän mustaan käytin vanhasta hörhelöpuserosta hörhelöt koristeeksi. Aika pikkumusta vai kuinka? Toisaalta tekisi vielä mieli lisätä tuohon vähän bling blingiä - ehkä helmiä - katotaan nyt.
 
Ja sitten vähän reippaampaan menoon tämä pöytäliinapitsillä koristeltu farkkukassi. Tähän ei sitten mitään kovikekangasta tarvittukaan, sen verran napakkaa tuo farkku.

Täytyy seuraavaksi kokeilla suurentaa noita kaavoja, olivat muutoin kyllä ihan helpot ommella.

lauantai 7. elokuuta 2010

Pikkukassit / Small handbags

Naisten Pajalla täytyy itsekin tehdä jotain, joten tein nämä pienet kassit myyntiin. Kankaat ja pitsi ovat kierrätettyjä, pitsi on tikattu luonnonvalkoisella tiheällä siksakilla kassiin, joten pitäisi pysyä kiinni. 
Useita erilaisia puusukoitakin tein iltatorimyyntiin, mutta en huomannut niitä kuvata. Vanhoista retrokankaista tehdyt pussukat ja kassit tuntuvat nyt kesäaikaan ainakin olevan huudossa. Vielä jos saisi jostain vanhaa purjekangasta, niin kehtaisiko siitä tehdystä kassista pyytää melkein 300, niin kuin ilmiöitä tutkiva minäni huomasi eräässä design paikassa. Ja toisaalta, minähän teen näitä kassejani voittoa tavoittelemattomassa yhteisössä, eikä mulla tietenkään ole tähän suunnitteluun vaadittavaa design koulutusta. Vaan olishan se kiva sanoa ammatikseen designer - vai kuinka? No, jatkan harjoituksia, tuo vetoketjun ompelu ei vieläkään oikein suju.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Nappeja iltatorilla

Sen lisäksi, että olen nyt aloittanut vakinaisen päivätyön, olen myös ehtinyt iltatorille myymään Naisten Pajan ja omia tuotteitani. Mm nämä nappikäädyt löysivät itselleen omistajan. 
Mustavalkoiset napit näyttivät todella upeilta ystäväni ruskettuneella rinnuksella, siis tosi  paljon pronssisemmalla iholla kuin mitä olen onnistunut kuvaamaan. Toisaalta musta-valkoinen pukeutuminen lisäsi tehoa entisestään.
     
Nämä ovat niitä erilaisia punaruskeita nappeja, ja kokonaisuus näyttää melkoisen kupariselta.
 
Pitihän niitä korviksiakin sitten iltakaudet vääntää.
 

maanantai 28. kesäkuuta 2010

More journal pages

I added 10 journal pages in to my Flickr, here is 3 of them
Lisäsin Flickriini 10 uutta kuvapäiväkirjansivua.Tässä niistä 3  
My morning.I wake up 6.30 when my phone piips.First thing to do is making coffee and picking up the newspaper from post box. I enjoy waking up when my room is full of sunshine. Now in June the sun rises up already about 3 a.m. so my bedroom is lightful when I wake up. Waking up before anyone else does is my own time - I read the newspaper, drink coffee, smoke and watch the TV news.
.

 
I remember the day 11 th of May 1967. It was my 7th birthday. My parents told me to go in the living room and see what was in there. It was the best gift I ever received -  a new bicycle - I started to cry and my parents though first Iwas disapointed but they were lookinhg for happy tears. That summer I was cycling a lot.


My first espedition to the big world wide world happened when I was about 4. We were visiting my grandmother who lived in a apartment house in a big city. I was playing in the yard and found a childrens tricycle, cycled out in the street, down the hill towards the harbour. All I can remember was the sight of harbour when I was "flying " down the hill. What a feeling of freedom. My parents didn't like the same.