Näytetään tekstit, joissa on tunniste konstrundan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste konstrundan. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2011

Josko minäkin saisin olla joskus mallina?

Taiteilijat joutuu aina joskus olemaan myös toistensa mallina oikean mallin puutteessa. Ehkä mun perikunta haluaisi musta hieman imartelevamman kuvan, mutta sanokoot, että tuo on joku esimummu..... 
Taiteilija Karl-Julius Mattas, malli ja keskeneräinen taulu Konstrundanilla kesällä 2010


Posted by Picasa


Valmis taulu kehystettynä. Olin vähän saamaton kehystytttämään, mutta tuli sekin tehtyä vihdoinkin. Tosin - nämä minun ottamat kuvat ei koskaan onnistu hyvin, eli kuva on otettu ilman luonnonvaloa, joten värit on taas ihan pielessä. Mutta pitää kai joskus (lue:usein) laittaa myös näitä epäonnistuneita otoksia.  

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Konstrundan

Kävin tänään paikallisissa taiteijakodeissa vierailulla Konstrundin tiimoilta. Konstrundan järjestetiin nyt toisen kerran ja siinä oli erinomaiset mahdollisuudet päästä kurkistamaan siihen maailmaan missä työt oikeasti syntyvät. Kierroksella kävin ensi sijaisesti siksi, että haluan kannattaa paikallisia taiteilijoita ja toisekseen, koska toisten töiden näkeminen saa minussa aikaiseksi aina pienen palon yrittää yltää samaan. Tänään olen kylläkin joutunut nöyrtymään, koska kaikki on mun mielestä vaaaan niiiin hyviä. Erityisesti minut herkisti muistelemaan omia epätoivoisia hetkiä kangaspuiden alla Ingrid Signellin tekemät raanut ja tekstiilit. Haikeana olen silitellyt raanulankojen hehkuvia värejä ja huokaillut kateellisena toisen taitoa. Ingridin kotisivut www.parmelia.fi ovat lähinnä käyntikortti eivätkä anna oikeutta kaikelle sille mitä hän osaa. Valitettavasti kipeät nilkat estivät enemmän seisoskelun ja kävelyn, joten pystyin käymään vain kolmessa paikassa. Olen iloinen myös siitä , että Annika Brandt ja Heikki Kukkonen ovat valinneet ateljeekotinsa paikaksi Hangon. Annika on todellinen piristysruiske töineen, jotka haluavat tulla sanotuksi ja siksi päätyvät hänen töihinsä. Annika on suosikkejani myös siksi, että hän pyrkii sanomallaan ulos taulusta ja uskaltaa ottaa riskejä uusilla materiaaleilla. Ihanteellinen kumppani, kun kierretään roskalavoja :) Heikki Kukkosella (www.kukkonen.fi) on paljon kansainvälistäkin meriittiä, joten hänen asettumisensa Hankoon lienee meille onnekas sattuma. Hän on kerännyt joukon kuvanveistäjiä ( vai pitäisikö sanoa kuvanrakentajia ) takapihalleen pystytetylle veistospihalleen. Parasta antia minusta oli se , että taideteokset oli istutettu tavalliseen omakotitalon puutarhaan, eivätkä työt olleet lainkaan vakavia, vaan niitä väritti myös huumori. Tällä tavalla esille tuodut työt eivät varmaan myöskään pelota yleisöä, vaan gallerioita aristeleva kaduntallaajakin uskaltautuu niitä katsomaan. Mielestäni huippu juttu.
Muita Heikin pihalle asettautuneita taiteilijoita olivat Åse Hensbo, Riitta Liede, Timo, Nenonen ja Ann Sandholm ja Ulla-Maija Vaittinen. Åse Hensbo sai myös taiteen maistelu hermostoni tanssimaan ripaskaa, koska omenapuihin ripustetut hilavitkuttimet (himmelit, mobilet) kierrätysmateriaaleista olivat aivan hulvattoman ihania, puhumattakaan tuunatusta pölkypyörästa. Toivottavasti kohtaan tämän nuoren taiteilijan töitä toistekin. Tässä kuva polkupyörästä. Nuo kassit ovat tinaa ( vaiko alumiinia?). Hän kertoi avajaisissa kuukausi sitten miten ne tehtiin, mutta en tietenkään muista enää.